Kusadasi ja Efesos
Matka Samokselta Turkin puolelle
Samoksella lomaillessa päätin käydä päiväretkellä Turkin puolella, siihenhän kaikki saarella lomailleet kehottavat. Olin itse mieheni kanssa Finnmatkojen kyydissä, joten sain heiltä jo ennen Kreikkaan lähtöä varattua myös matkan Kusadasiin ja Efesokseen. Ei tarvinnut itse huolehtia lippujen ostamisesta, kuljetuksen järjestelystä tai turkkilaisten bussien odottelusta, ja oli opas matkalla mukana. Samaan 80 euron hintaan sisältyi myös pääsylippu raunioille. Suunnilleen saman verran olisimme tuttujen mukaan kuitenkin joutuneet maksamaan, vaikka olisimme itse hommanneet kaikki, eikä tarvinnut muuta kuin kavuta bussiin ja laivaan ja pysytellä muiden mukana.
Laivamatka Samokselta kesti noin 1,5 tuntia, eli emme ehtineet sinä aikana kyllästyä ihanien merimaisemien katseluun. Luimme opaskirjasta jo etukäteen Efesoksen raunioista ja Kusadasin kaupungista, jotta tietäisimme, mitä olisi odotettavissa.
Kusadasin satamassa meidät ohjattiin siellä jo odottavaan ilmastoituun bussiin ja ajoimme suoraan Efesokseen. Oli mahtavaa kävellä pitkin muinaisia katuja, samoja joilla kuulemma jo Kleopatra asteli aikoinaan. Kaupunki on kreikkalaisten noin 3 000 vuotta sitten rakentama ja hämmästyttävän suuri, ilmankos sitä kehuttiin aikansa suurkaupungiksi. Meille esiteltiin eri rakennusten entisiä sijaintipaikkoja. Tuli nähtyä elämäni vanhin teatteri, kirjasto, palatsi, kylpylä ja jopa bordelli – tai siis, mitä niistä on meidän päiviin asti säilynyt. Mistäköhän ne arkeologit muuten tiesivät, että kyseessä oli juuri bordelli? Löytyiköhän paikalta jotain asiaan liittyviä ”taikakaluja” tai seinämaalauksia? Opas ei ainakaan osannut vastata, enkä yhtään ihmettele. Mahtavaa silti oli, ja onneksi oli leveälierinen hattu päässä ja tarpeeksi vettä repussa mukana. Oli sen verran kuumaa talluskella polttavan kesäauringon alla.
Efesoksesta meidät kyyditettiin ihastuttavaan mattokouluun. Oli todella mielenkiintoista ihan omin silmin nähdä, miten ne kauniit itämaiset matot syntyvät. Kamalasti näyttää olevan työtä, ja kärsivällisyyttäkin kysytään tuollaisessa hommassa. Itsestäni ei taitaisi saada matonkutojaa millään. Näimme erilaisten mattojen kutojia ja meidät jopa päästettiin hypistelemään luomuksia ihan omin sormin. Olisi ollut mukava vaikka ostaa pieni matto sieltä itselle muistoksi.
Mattokoulusta sitten taas bussiin ja Kusadasin kuuluisille ostosapajille. Väkeä oli kaduilla kamalan paljon, ja ajoittain oli ihan vaikea päästä eteenpäin. Tuotteita tuputettiin kiivaasti ihan suomenkin kielellä huudellen, onneksi meille osattiin neuvoa hieman rauhallisemmat ostoskadut, joiden kaupoissa myyjät olivat kohteliaampia. Paljon oli katseltavaa, etenkin nahkatakkeja, laukkuja, kenkiä ja lompakoita tuntui pursuavan joka puolelta. Itselleni sain tingittyä kauniin nahkalaukun edullisesti ja miehelleni tarttui matkaan nahkainen lompakko. Muistakaa kuitenkin ehdottomasti aina tinkiä, jos olette vakavissa ostoaikeissa. Valitsemastani laukusta myyjä nimittäin pyyteli aluksi lähes kolminkertaista hintaa. Tein muka kaupasta lähtöä ja sanoin, etten taida sittenkään ostaa, kun on noin kallis, ja johan alkoi hinta tippua. Maksaminen oli sikäli helppoa, että eurot kelpasivat. Se auttoi myös tajuamaan, minkä verran oltiin maksamassa.
Päiväretki Turkin puolelle kannattaa tehdä, sillä sieltäkin löytyy nähtävää ja koettavaa. Illaksi ehdit takaisin nauttimaan auringonlaskusta Samoksella.
Todella mukavaa lukea ihan omakohtainen matkakertomus vaihteeksi! Itsekin ihmettelin, miten arkeologit ovat päätelleet tietyn talon olleen ilotalon, mutta oma oppaamme kertoi asian ”selvinneen” talosta löytyneen Priapus-patsaan vuoksi. Patsaalla näet oli valtavankokoinen phallos, käy tarkistamassa Efesoksenmuseolla mittanauhan kanssa, jollet usko! Lisäksi Efesoksessa oli vessoja, joissa ei tosin voinut nauttia nykyisenlaisesta yksityisyydestä, koska niissä ei kait ollut väliseiniä. Historiallisten lähteiden mukaan orjat lämmmittivät isännilleen marmorivessanpöntöt ennen näiden tarpeille saapumista…miten lämmittäminen hoitui? No, istumalla tietenkin! Huhut myös kertovat itsensä Neitsyt Marian eläneen viimeiset vuotensa aivan Efesoksen luona, ja nykyisinkin paikalla käydään pyhäinvaellusmatkalla ihan paavienkin toimesta.
Aika mielenkiintoisia aivotuksia noilla asiantuntijoilla, kenties pitävät jopa paikkansa! Museolle siis mittanauha kourassa, saakohan sitä fallosta siellä vaan mittailla rauhassa, vai saako vartijat kimppuunsa…? Ai, oliko siellä jopa julkisia vessoja, sellaisista meillä kotimaassa on tänäänkin vielä puutetta, voitaisiin ottaa opiksi. Laittakaa linkki vallanpitäjillekin päin menemään!
Todella humoristinen ja silti tietorikas artikkeli kohteista. Mattokoulussa olisi todella mukava käydä katsomassa kauniin maton syntymistä ja vaikka ostaa sellainen itselle kotiin. Luulisi hintatason olevan edullinen paikan päältä ostaessa ja varmaan on valinnanvaraa kuoseissa ja väreissä ihan toisella lailla kuin kotimaan mattokaupoissa. Pitääkö matosta muuten ilmoittaa tullissa, jos se on kalliimmanpuoleinen? Eu:n sisällähän siinä ei olisi mitään ongelmaa, mutta Turkki ei ainakaan vielä ole saman piirin jäsen.